30. Aarre Uoti

Internetistäkin löytyy sedästäni jotakin maininta, nim. että hän oli suojeluskunnasssa 29.1. 1925.
Suojeluskuntajärjestössä palvelevista vakinaisen väen luetteloon merkityistä upseereista

Jalo Aarre syntyi Juho ja Augusta Uotin perheen asuessa Raisiossa 3.12. 1901 .
Hän oli osallistunut luontaisen terveydenhoidon toimintaan jo vuodesta 1922, jolloin Kauko J oli lähtenyt opsikelemaan lääketiedettä Saksaan. Aarre aloitti myös yhteiskoulun jälkeen lääketieteen opiskelut kuten sitten Arvo Insar, Juho Uotin kuopus, aikanaan.
Kun isäni oli Amerikassa 1930-luvun alussa, niin Aarre Uoti ja Airi Hirvelä ( Hangosta) kihlautuivat ja menivät naimisiin 1931 alkupuolella.

Aarre on näkyvissä Lempäälän Luontaiskylpylän historian kirjoituksissa muutamissa kohdissa. Historiikissa vuosilta 1926- 2001 sivulla 4 on kuva Askaisten pappilasta ja siinä on otettu papin perheestä ryhmäkuva vuonna 1909. Aarre on tässä kuvassa 8 vuotias ja Oiva Lahja 6 vuotias. Ilmajoella syntyi vuonna 1907 Arvo Insar, ja hän on kuvassa 3 vuotias. Kauko on 11 ja Ensio 12 vuotta. Ensio, esikoinen oli syntynyt 5 syyskuuta 1897 ja isäni kauko 14 marraskuuta 1898, Aarre syntyi 3 joulukuuta 1901 ja Oiva 24 joulukuuta 1903 Raisiossa ( Oiva kuoli perheen Helsinkiin muuton jälkeen 1910). Kerrotaan että Augusta ja juho olisivat saaneet yhteensä seitsemän poikaa, mutta kolme heistä menehtyi varhain. Neljä saavutti korkean iän.
Kun pastori-isä kuoli loppuvuonna 1920, oli Ensio 24 vuotias (Saksassa) , Kauko 22 vuotias, sinä vuonna ylioppilaaksi keväällä valmistunut, Aarre 19 vuotta, ja Insar 14 vuotta.

Aarre näkyy parantolan historian valokuvissa, kun hän mm. vuonna 1925 antoi anatomian ja fysiologian luentoja luontaishoitajien kurssille .
Historiikin valokuvassa on Aarre molempien isoäitieni kanssa samassa kuvassa: Augusta Uotin ja Martta Kavanderin kanssa hoitajakaartin keskellä.

Aarrella ja Airilla oli kaksi lasta. Matias poika, joka kuoli nuorena allergioihin ja on haudattuna Kajaanissa, jossa perhe asui. Aarre toimi siellä keuhkolääkärinä.

Hän sai myös lääkärin tehtävän Petsamossa 1930-luvulla. Siltä ajalta on ainakin postikortteja olemassa.

PETSAMO
3. helmikuuta 1935.
Tohtori Kauko Uoti, Lempäälä, Parantola

Hei, Hei!
Kuinka Sinä siellä lämpöisessä etelässä voit? Täällä on kylmä, noin 27 astetta pakkasta. Ja kun sen lisäksi tunturilta puhaltaa jäinen viima, niin ei kyllä huvin vuoksi ulos mennä. Me olimme Norjassa, Kirkenes- nimisessä kaupungissa viikko sitten. Täytyy käydä siellä hammaslääkärissä. Kyllä oli Jäämeri myrskyinen. Olimme kaikki merikipeitä. Laineet löivät laivan yli. Aarre on nyt taas Jäämerellä virkamatkalla Vaitolahteen. On tämä elämä niin toisenlaista kuin siellä. Tämä kortin esittämä kirkko on kreikkalaiskatolilaisten ja luterilaisten yhteinen. Sano terveisiä kaikille.
Airi

(Hangosta kotoisin ollut Airi koki Petsamon kaamoksen hyvin synkäksi ja kaipasi etelään. Aarre vei hänet sitten Euroopan matkalle loppuvuonna. Tuli kortti Berliinistä. Ei valoinen sekään).

27.11. 1935
Postileiman teksti "Berlin N, RLB , Werden Mitglied im Reichsluftschutzbund"

Tohtori Kauko Uoti , Lempäälä Suomi-Finnland
Berlin 27 XI -35
Hei, hei. Perillä ollaan.
Kyllä tämä on hulinaa.
Huomenna saamme kai tietää,
jäämmekö Berliiniin.
Hyvä täällä on ollessa.
Terveisiä kaikille
Aarre ja Airi

(Kortin kuva: pikimusta taivas ja sitä vasten musta, valaistu rakennus, Berlin, Hermannplatz-Karlstadthaus )


Vuosi 1936 on muistojen vuosi parantolan ja luonnonparannuksen historiassa, sillä Augusta Uoti kuoli ja jatkajaksi tuli Kauko J Uoti. Hautajaiset pidettiin Helsingissä ja sekä Juho että Augusta Uoti on haudattu Helsinkiin.
Hautajaisvalokuvassa on kaikki neljä aikuista poikaa ja Insar sekä Aarre vaimoineen. Kauko ja Ensio eivät olleet vielä solmineet avioliittojaan.

Kun poikien kesken tuli perinnönjako vuoden 1936 jälkeen , Lempäälän parantola tuli Kaukolle, tässä oli myös osuuden ostaminen kyseessä. Tampereen parantola oli siihen aikaan Aarren nimissä, mutta Aarre halusi pysytellä konventionellin lääketieteen parissa ja jonkin aikaa sitä parantolaa jatkettiin 1950 luvulle asti kunnes toiminta siellä lopetettiin kokonaan. Rakennusta ei enää ole näkyvillä, kun taloalue joutui purkuun ja Tampere rakensi uutta.

Helsingissäkin oli kylpylätoiminta vireillä Isoroopertin kadulla ja se oli isonveljen Ension nimissä aluksi. Turussa oli myös kylpylätointa. Isäni kävi alkuvuosina sitten antamassa hoito-ohjeita ja katsomassa potilaita Tampereella Aleksanterin kadulla , Helsingissä, Turussa Matinkadulla ja Salossa Rummunlyöjän kadulla , niin kauan kuin toimintaa oli ja tarvittiin ohjelmia. Augustalla, Juho Uotin leskellä , oli runsaasti muitakin käyntikohteita aiemmin, mutta tietääkseni isäni ei enää käynyt näissä pidemmällä sijaitsevissa kylpylöissä ohjeita antamassa. Olihan sotakin ottanut osan alueita Suomelta pois.

Sekä Insar että Aarre pysyttelivät täysin konventionellin lääketieteen puolella koko työelämänsä.

Aarre ja Airi menetettyään pienen poikansa adoptoivat tyttölapsen Liisan. Liisasta tuli meille serkku. Tapasimme joskus. Hän oli minua vanhempi muutamia vuosia ja valloittava persoonallisuus.Hän valmistui Savonlinnasta lastensairaanhoitajaksi ja kätilöksi. Hän muutti Englantiin. Aarre ja Airi muuttivat eläkepäivillään Helsinkiin Sandelsin kadulle ja siellä kävin joskus heitä tapaamassa. Aarren ongelmana oli röngentyöstä tullut ihosyöpä käsiin ja sen seuraamukset. Airilla oli runsaasti allergioita ja astmataipumusta, kuten heidän ainoalla lapsellaan Matiaksella oli.
Liisa huolehti Englannista tänne tullen heidän poismentyään asunnon myymisen ja tavaroitten kohtalon. Kirjaston hän pakkasi laatikoihin ja kutsui meidät, Kirstin, Irmelin ja minut hakemaan kirjamäärät. Laatikoita oli monta. Tästä sain itselleni pari laatikollista kirjoja ja niistä toin muutamia Suomen historiaa käsittäviä kirjoja tänne Ruotsiin. Hänellä oli tosi hyvä kirjasto.

Toistaiseksi ei Uotin kylpylässä ole ollut resursseja ( tilaa) pitää kaikkien Uotin sukulaisten kirjoille yhtenäistä rekisteröityä kirjastoa. Kirjasto on ollut terapiassa sekundäärinen seikka. Kirjat ovat olleet aina tärkeitä , mutta varsinainen kirjastotoiminta taas on ollut sellaista voluntäärityötä silloin tällöin vuosisadan aikana.