Suur-Ulvila

Ulvila-Ulvsby tarkoitti :
Ala-Satakuntaa 1623-1653,
Vehmaata  ja Ala-Satakuntaa 1653-1680,
 Ala-Satakuntaa 1680-1693,
Vehmaata ja Ala-Satakuntaa 1693-1802,
.Ala-Satakuntaa 1802-1862. Tämä taas sisälsi myös Nakkilan.

Nakkila erotettiin Suur-Ulvilasta  1861, vuotta ennen isoisäni syntymää. ja juuri katovuosien alla.
 http://www.nakkila.fi/?lang=fi&url=muut/historia.xml

 Jos haluaa sieltä Ala-Satakunnasta seuloa Johan Henrik Uotilan ( Juho Heikki Uotin) sukupuun haaroja, tulee lukea läpi Suur-Ulvilan alueen  kirkonkirjojen merkinnät. Niistä voi löytää monelle  tynkähaaralle  jatkoa. 

Kts. teksti 

"NAKKILAN HISTORIASTA"

Kokemäenjoki on uurtanut Nakkilan seudulla leveänä ja vuolaana 25 metriä syvän uoman kivettömään jääkauden jälkeiseen merenpohjaan, josta on joen rantamille muodostunut hedelmällistä savi-hiesu- ja savipohjaista peltoa. Metsät sijoittuvat kunnan äärialueille. Nakkilaan sopivat hyvin Satakunnan laulun ensimmäisen säkeistön sanat: "Kauas, missä katse kantaa yli peltojen…".
Nakkilan seuduille on tullut asutusta lännestä jo lähes 2000 ennen Kristusta. Tästä kertovat muinaislöydöt aina kivikaudelta saakka. Itämeri peitti tuolloin Nakkilan aukean vielä alleen. Meri on tämän jälkeen paennut 25 - 35 metriä alemmaksi ja silloinen Kokemäenjoen suulahti on muuttunut kuivaksi maaksi. Asukkaat elivät rantamilla aluksi kalastuksen ja metsästyksen varassa.
Nakkilan aukean reunamilta Kiukaisten ja Harjavallan rajoilta on löytynyt esineitä, jotka osoittavat mm. Kiukaisten kulttuurin syntysijat. Täältä kulttuuri levisi rannikkoa pitkin ja myös sisämaahan. Nakkilasta on löydetty maamme vanhin läntinen pronssiesine, pieni keihäänkärki. Samaa kosketusta läntiseen kulttuuriin osoittaa hautamuistomerkkien eli hiidenkiukaiden rakentaminen. Kiinteästä asutuksesta on varmoja todistuksia löytynyt Nakkilan Rieskaronmäen talon jäännöksistä. Ensimmäiset varmat todisteet myös kotieläinten hoitamisesta 800 - 600 eKr. on saatu samoista jäännöksistä. Selkäkankaan pronssikautinen hautaröykkiö kuuluu myös maamme vanhimpiin muinaisjäännöksiin, ja se on kooltaan 43 m x 11 m. Professori Unto Salo on tutkinut yksityiskohtaisesti haudan rakenteen. Voidaan olettaa, että hauta on rakennettu erittäin merkittävän henkilön muistoksi.
Asutus ei kuitenkaan näyttänyt olevan pysyvää, vaan se väheni ja hävisi ehkä kokonaan kansainvaellusajalla. Uudesta asutuksesta on löydetty merkkejä keskiajalta n. 1100-luvulta tänne siirtyneistä suomalaisista, ruotsalaisista ja saksalaisista.
Kokemäenjoki on ollut piispojen kalavetenä ja mm. Anolan Kirkkosaari on olut tukikohtana kirkon huolehtiessa aineellisista ja hengellisistä tehtävistään. Näillä seuduilla väestö on kokenut tyypillisen maatalousyhteiskunnan, sotien ja aatelisvallan otteet 1600 - 1700-luvuilla sekä muutoinkin myötäelänyt väkevästi maamme historian eri vaiheet.

Aina 1800-luvulle saakka Nakkilan seudulla elettiin lähes kokonaan maanviljelyksen ja kalastuksen varassa. Verotuksen kerrotaan olleen silloin todella ankaran ja taloja lankesi kruunulle. Maaomaisuus siirtyi enenevässä määrin aateliston ja porvariston käsiin lähinnä sijoituskohteena.
Lasten koulutoiminta alkoi Nakkilassa vuonna 1854. Pitäjä oli jaettu viiteen kiertokoulupiiriin. Kokovuotinen kiertokoulun opettaja sai palkkana vuoteen 1890 asti yhdeksän tynnyriä viljaa vuodessa.
Nakkilan itsenäisen kunnan historia alkaa vuodesta 1861. Samana vuonna erosi myös Nakkilan seurakunta itsenäiseksi Ulvilan seurakunnasta. Suur-Ulvilaan kuuluivat sitä ennen Nakkilan lisäksi Kullaan kunta ja Porin maalaiskunta. Nakkilan kylät olivat suomalaisen oikeuden kyliä, mikä tarkoittaa verotusmuotoa, jossa maksut suoritettiin kymmenyksinä ja ruokalisä viljana.
Nakkilan kirkossa pidettiin vuonna 1868 ensimmäinen kuntakokous, johon oli kutsuttu kaikki vaivaisholhoukseen osaaottavat seurakunnan jäsenet, talolliset, torpparit ja itselliset järjestämään kunnallishallintoa. Kokouksessa valittiin kunnanhallitus ja kunnallislautakunta. Valtuustot perustettiin Nakkilassa vuonna 1917. Kunnallislain voimaantulo erotti seurakunnat ja kirkollisen päätöksenteon sekä maallisten asioiden ja kunnallisen päätöksenteon toisistaan.