Vaikeiden aikojen paineessa uotilaiset terveydenhoidon kannattajat ja hoitajat muodostivat oman yhdistyksen ja toimivat yhteistyössä.
Yhteistyö tuli voimakkaammaksi, kun saatiin 1925 jälkeen Lempäälästä ostettu alue, sitemmin Lempäälän Luonnonparantola (Uotin parantola, Lempäälän Luontaiskylpylä) vuonna 1926 alkuun (Juho Uotin aiemmista intensiivisistä 1920 aikaisista kehoituksista siirtyä Helsingistä maalle ja ostaa maatila). Tällaiseen toimipisteeseen saatiin vähitellen rakennettua niin paljon rakennuksia, että henkilökuntaa voitiin lisätä ja majoittaa kylpylän omiin taloihin. Toiminta alkoi hyvin pieneä 1926 vanhassa Kivitalon paikalla ollessa rantarakennuksessa ja mäellä oleva ( valmiina ostettu) Päärakennus toimi ruokasalina ja siellä oli toimisto ja yläkerrassa asuinhuoneita.
Oli kiire saada ensin potilaille asuntola jo 1920 luvun lopulla. Tehtiin kylpylän rantaan Puutalo ( kts taulussa oleva rannalla sijaitseva valkea puurakennus) , jossa oli ainoastaan asuinhuoneita, ei edes keittiöhuonetta. Talo oli kolme-kerroksinen. Pohjakerroksessa oli varastotilaa, pannuhuone ja pesula. Pieniä huoneita oli kahdessa kerroksessa käytävän molemmin puolin ja lisäksi oli korkeaa vinttitilaa, jossa oli kaksi huonetta, joita voitiin kesällä käyttää.
Rakentamisten aikaan Augusta Uoti asui enimmäkseen Helsingissä ja sieltä käsin kävi antamassa hoito-ohjeita ja kiersi kautta Suomen muissakin hoitoloissa (kertahoitoloissa kuten Tampereen kylpylässä, Kts. kuva) valvomassa toimintaa.
Lempäälään rakennettu Puutalo oli erittäin mukava majoitukseen ja asiakkaitten suosima ja sitä on käytetty ihan viime vuosikymmeniin asti 1990-luvulle, mutta nyt sen kohtaloa punnitaan muutamien rakennusteknisten virheiden takia se ei lie kovin pitkäikäinen ja se jouduttaneen purkamaan kokonaan. Alakerrassa oli hoitajien asuntoja. Esim naisten puolen osastonhoitaja, sittemmin päähoitaja Hilja Kotisuo asui siellä siihen asti, kunnes muutti omaan moderniin eläkepäivien yksiöön keskelle Lempäalän kylää.
Ylihoitaja Selma Ruottinen asui Puutalon yläkerrassa ja hän asui alueella vieläpä internoimisleirin ajankin omassa asunnossaan 1944- 1945. Lisäksi alettiin varhain rakentaa yläpihalle toista puutaloa, ja sen tarkoituksena oli toimia johtajan asuntona (ja hänen perheensä kotina) ja sinne olisi Augustakin muuttanut, mutta 1936 hänen aikansa päättyi 75 vuoden iässä.
Kauko J Uoti (1898- 1979) oli jo muuttanut Lempäälään 1934 tultuaan USA: sta takaisin 36 vuotiaana valmiina luontaisen parannusalan tohtorina ja kaikkien hyväksymänä Uotilaisen terveydenhoitoalan johtajana.
Tässä vaiheessa oli parantola rakentamistouhuissa, sillä nyt oli tehtävä myös uusi tiilinen terapiatalo, Kivitalo , ja siihen myös uudet asuinhuonekerrokset, joissa oli myös päivystyshuone. Tähän otettiin lainaa, jota sitten maksettiin vuosikymmeniä. Kivitalorakennus valmistui 1939 juuri ennen maailmansotaa.
1920-luvun loppu ja 1930-luku oli parantolan historiassa monen rakennuksen rakentamista. Juuri kun toiminta alkoi käynnistyä ja vakiintua, toinen maailmansota aiheutti seuraavan laman ja lopulta toiminta tyrehtyi hetkeksi internoimisleirien aikana, koska tilat otettiin valtion käyttöön internoitujen majoitukseen. Vasta 1945 jälkeen taas virkosi kylpylätoiminta uudestaan vähitellen. Parhaimmillaan oli lopulta työntekijöitä yli 30, joista suurin osa majoittui parantola-alueelle.
Toiminta oli hyvin täsmällistä ja järjestäytynyttä aamutuimasta alkaen. Illalla taas talo hiljeni hiiren hiljaiseksi, koska tarkoituksena oli ihmisten tervehdyttäminen, virkistäminen, unirytmin palauttaminen ja monipuolinen tervehdyttävien voimien aikaansaaminen. Hoitajat itsekin tarvitsivat hyvän levon koska hoitotyö kosteassa höyryssä on aika raskasta ja vaatii hyvää terveyttä hoitajilta. Kaikkina aikoina kylpylä eli omaa rauhallista elämäänsä kuin saareke keskellä kylää. Asiakkaille kylpylä tarjosi täysihoidon, joten välttämättä ei heidän tarvinnut lähteä hoitoaikana alueelta minnekään. Luontoa oli myös ympärillä ja ruokalista kattoi koko päivän ravinnon. Aamulla heti hoitojen jälkeen sai kaurapuuroa ja maitoa. Illalla viimeksi oli achilleamillefolium- teetä ja korppuja. Siinä välillä sitten oli lounas ja päivällinen, terveellisiä nekin.
Hoitajilla oli joka aikakautena oma yhtenäinen asunsa ja siinä käytettiin solkea jossa oli valkoisella pohjalla punainen risti.
Oli aikoja, jolloin laitoksen keittäjät asuivat myös talon alueella. Keittäjän huone oli laitoskeittiön eli Isonkeittiön, yläkerrassa. Vanhanaikainen iso hella vaati aikaisin alettavan lämmityksen. Puuklapit haettiin liiteristä lastukorilla ja asetettiin ensin kuivumaan keittiössä olevaan puulaariin. Sitten kuivilla puilla jo ennen klo 5 alettiin suuren rautaisen hellan ja uunin lämmitys, jotta varhainen aamupuuro (kaurapuuro) olisi valmiina aamuhoidosta tuleville (ja sittemmin myös johtajan talossa asuvan perheen kouluun lähteville lapsille 1950 luvulla - lapsia syntyi perheeseen 1946, 1947, 1950, 1952, 1954).
Juomavesi nostettiin isolle keittiölle ja meille kotiin sangoilla pihakaivosta joka oli Liiterin ja ison kettiön välissä. Hoitajat veivät aamuisin kaikkien asuinkerrosten käytäväpöydille sangollisen kaivovettä juomavedeksi. Tosin oli myös pumpulla käyvä kaivohuone kotitalomme vierellä hyvin monimutkaisena kaksoiskaivojärjestelmänä, jossa toinen kaivo oli kotitalomme alla. Mutta tästä ei liiennyt juomavettä parantolan puolelle. Vasta myöhemmin saatiin kunnallistekniikkaa ja kraanasta tulevaa juomavettä koko laitokseen. Kaiken kaikkiaan kylpylä kävi samoja ongelmia läpi kuin mikä tahansa yksityinen perhe samassa kylässä.Uotin parantolan legendaarinen keittäjä Mirja Maijala on viettänyt 90 vuotissyntymäpoäivänsä 8.11. 2015 !
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar